Välilasku Taipeissa. Uutisia kotoa: isänmaa puuttui kitkerällä tavalla kiertueohjelmaani. Puolustusvoimat kutsuivat minut harrasteleirille Haminaan 15. tammikuuta. Annetaan tämän ajatuksen laskeutua hetki.
Vielä hetki.Mmm....
Ajatelkaa: Hamina, tammikuu, kova pakkanen. Ei lunta, sillä Haminaan ei sada lunta - se valaisisi liikaa. Sen sijaan Haminassa tuulee aina ja kovaa. Sijoittakaa mielikuvissanne minut istumaan puolijoukkuetelttaan maastopuku päällä, pienet rastat päässä, ruskeana kuin kookospähkinä. Siellä minä piirtelen kohmeisin sormin karttoihin tulevia tuliasemia ja yritän sommitella tykit samalla tavoin kun bungalowit olivat rivissä Toba-järvellä.
Jos tässä tulevien viikkojen ja kuukausien aikana tulee hetki jolloin kadehditte oleiluani täällä aurinkoisella pallonpuoliskolla kaikkien maailman ihmeellisyyksien kanssa, käyttäkää tätä mielikuvaa.
Ajattelin olla tammikuun puolivälissä joko Alpeilla tai Aasiassa, mutta toisin taitaa käydä. Pudotuksesta tulee eittämättä karu. Kirjoitan tietysti lykkäysanomuksen, mutta pahoin pelkään että niin taitava kynäilijä en ole että onnistuisin lykkäämään kertausharjoituksia lomailuun vedoten.
Postilaatikossa oli toinenkin maili. Vuokralaiseni ilmoittivat että tuholaiset ovat syöneet heidän vaatteitaan vaatekaapissani. Tuholaiset. Jyrsineet vaatteita rotan tavoin. Mitä helvettiä, saanen kysyä. Vuokralaiset ovat kuulemma tilanneet jonkinlaisen haamujengin paikalle. Tämä viesti sysäsi aivoni absurdirajan tuolle puolen, joten tein vain sen minkä pystyin: välitin viestin Aarnille ja pyysin selvittämään asian. Yritän asettua pian seuraavaan kohteeseen ja hankkia verkkoyhteyden ja liittyä selvitysjoukkoihin etänä.
Mutta nämä arkiset asiat painavat juuri nyt varsin vähän. Palataanpa ajankohtaisempiin ja mukavampiin asioihin.
Kun Maukka ja tytöt heittivät minut lentokentälle pelin jälkeen, ehdin matkustaa yksin noin neljäkymmentä sekuntia. Lähtöselvitysjonossa edessäni oli mukava Megan-niminen tyttö Coloradosta. Hänellä on majapaikka varattuna noin tunnin ajon päässä lentokentästä ja turistikeskittymästä. Kävi ilmi ettei meillä kummallakaan ole juurikaan suunnitelmia tuleville päiville, joten Megan kysyi haluaisinko lähteä hänen följyynsä. Tottaikai haluan. Seuraava etappi on näin ollen Ubud-niminen kylä. Täytyy kaivaa Lonely Planet repusta ja selvittää mikä se sellainen Ubud oikein on.
Muita matkaajia nähtyäni maisemanvaihtofiilikset ampuivat taas pilviin. Jo Losin odotusaulassa vaihdoin lyhyesti ajatuksia muutaman soolomatkaajan kanssa ja totesin että Indonesiaan on matkalla paljon mukavia ihmisiä. Tässä taitaa olla meneillään vähän sama ilmiö kun intin ja yliopiston ekoina päivinä, kun kaikki ovat auliita bondaamaan ja etsimään pari uutta ystävää, joiden kanssa uuteen ympäristöön on turvallisempi tutustua. Niin tai näin, tunnelma on korkealla. Oijoijoi, tästä tulee hyvä vaihe matkaa.
Ai niin, tätä en oikein kehtaisi enää kertoakaan. Ei mennyt ongelmitta tämäkään lentomatka. Turvatarkastuksessa minun repusta löytyi puukko, saha, viila ja pihdit. Leathermanin piti olla ruumaan menneessä rinkassa, mutta kai se tavararuletti siinä Jeepin takakontilla jäi vähän vajaaksi. Letukka on nyt toivottavasti koneen ruumassa pakattuna omaan pieneen pahvilaatikkoon, jossa lukee päällä ”please do not lose me”.
Tekstit
Koskas sä meinasit siellä Tokiossa olla?
VastaaPoistaJukka
"Suomi on taas vähän turvallisempi paikka asua"
VastaaPoista-erään juuri ylennetyn reservin upseerin lausunto.
Kun isänmaa kutsuu niin jne.
No,onhan tässä vielä aikaa, ehdit tottua ajatukseen.
Kuitenkin, kun olet jossain vaiheessa niinkin lähellä Australiaa ja Sidneytä;on sulla melkein velvollisuus käyttää muutama päivä ja tutustua siihen helmeen.
Esim uuden vuoden ilotulitus satamassa, jossa noin miljoona ihmistä pystyy riehakkaaseen juhlintaan kuitenkin ilman totaalia kaaosta.
Mä voin hoitaa ton kertauksen, leikkaan vaan letin ja ostan RUK-puukon. Turhaa stressaat, laitat vaan ajokortin postissa niin consider it done!
VastaaPoistaOta se kertaus osana seikkailua! Kyllä mä uskon, että bungalowinkin tytöt arvostaa tarinaa " You know, my country called. They need me in the army. This is my last day in Ogobogo. I feel so lonely...."
VastaaPoistaHH
Jukka: Ei aikataulua Tokion suhteen. Oisko joskus joulukuun alussa? Ala setviä lomia ja ilmoittele.
VastaaPoistaTomi: Loistavaa, kortti on jo postissa. Saat pitää puolet päivärahoista ja lisänatsat jos saat hankittua. Respect.
Faija: Tapasin juuri aussimimmin joka oli sun kanssa tismalleen samaa mieltä. Ehdottomasti vakavan harkinnan paikka.
Henrik: Reissaajat taitavat olla täällä siinä määrin hipahtavaa porukkaa että sotajutuilla en tekisi valloituksia vaikka yrittäisin. Vapaaehtoistyö orpokodissa olisi ihan toinen juttu.
Moro Jusba! Ilmoittaudun vaan täällä sulle, että ihan loistavaa että kirjoitat ja että voi seuralla sun reissua. Pidähän hauskaa, mä odottelen jo uusia postauksia. Ja kannattaa ehkäpä harkita rintamakarkuruutta Haminasta. Halaus ja pidä huolta, Elina
VastaaPoista