Yosemite – San Francisco 7.10.-9.10

Äideiltä ei pidä yrittää pimittää mitään. Aina jää kiinni. Aliarvioin äiskän kielitaidon ja heti tuli kurinpalautusta liian kovasta vauhdista kipeänä.

En millään jaksaisi muuttaa tätä matkatarinaa sairaskertomukseksi, joten sanon vain että kondis on vieläkin aika heikko. Vietän nyt ensimmäistä kokonaista lepopäivää San Franciscossa hotellihuoneessa kaapelikanavien, netin ja kirjan kanssa. Maukka ja tytöt ovat kaupungilla kiertoajelulla. Illalla ajattelin tsempata nelikon mukaan syömään. Varsinkin jos saan läpi ideani Fisherman’s Warfiin menemisestä. Tiedustelutiedot kertovat että sillä suunnalla on ylivertaisen hyviä kalaravintoloita.

Mutta palataan eiliseen aamuun Motel 6:n huoneeseen 125:

Nukuimme kuin faaraot aamuun asti ja keräsimme itsemme autoon. Päivänvalossa kävi ilmi että Mammoth Lake, jonne olimme ajaneet illan pimeydessä, oli erittäin sympaattinen jättiläispuiden ja grizzly bearien ympäröimä kylä yli kahdessa kilometrissä. Seutu elää luontomatkailijoista ja laskettelijoista, jotka syystäkin kansoittavat aluetta ympäri vuoden.

Päiväohjelmaamme oli merkitty seuraavaa:

9.00 Lähtö
15.00 Treffit Kerstinin ja tyttöjen kanssa San Franciscossa

Reitti kulki Yosemiten kansallispuiston läpi. Viimeistään päivän aikana nähdyt maisemat vakuuttivat minulle että Kalifornialla on käynyt uskomattoman hyvä tsägä kun luonnonrikkauksia on jaettu. Miten voi samaan osavaltioon osua paahtavaa erämaata, jäätikköjä, tiimalasihiekkarantoja, viinimantuja ja ikimetsiä? Toivottavasti edes osa tästä välittyy kuvien kautta.

Olisimme olleet perillä ajoissa, mutta matkalla kävi jotain jota voi käydä vain kun reissaa Maukan kanssa: lompakko hävisi automatkalla Yosemiten läpi. Emmekä edes käyttäneet rahaa koko päivän aikana tai poistuneet autosta kuvauspysähdyksiä lukuun ottamatta. Perkasimme auton ja matkatavarat perinpohjaisesti ja lähdimme lopulta ajamaan samaa reittiä takaisin lompsaa etsimään. En edes viitsi sanoa mistä se lopulta löytyi.

Nappasimme tytöt kyytiin puoli tuntia myöhässä ja ajoimme ruuhkan läpi hotelliin, jonka tytöt olivat varanneet Hotwiren kautta (nerokas hotellibuukkaussysteemi täällä liikkuessa). Tytöt ovat viettäneet viimeiset kolme kuukautta Jenkeissä yliopistovaihdossa tehden Yellowstonen kansallispuistossa kävijätutkimusta. Mukavia tyttöjä, Kristina ja Irene tosin ujostelevat vielä. Kerstin on varmaan pelotellut heidät etukäteen. Heitimme kamat hotelliin ja kävimme naapuridinerissa syömässä. Minä vetäydyin nauttimaan pehmeästä hotellisängystä ja movie-on-demandista ja nelikko meni vielä parille Friscon iltaan.

Olen nähnyt San Franciscosta jalkaisin tasan neljä korttelia ja nekin kaikki samasta risteyksestä käsin, mutta näiden pohjatietojen perusteella kaupunki vaikuttaa ylivedolta. Toivottavasti pääsen pian sen verran tolpilleni että näkisin edes Golden Gaten ennen kun jatketaan matkaa. Saisivat antibiootit jo purra.