3.10. Dusseldorf, lentopäivä

Wienistä lähteminen otti tällä kertaa tavallistakin kovemmalle. Illalla nousi kuume. Lento Dusseldorfiin olisi aamulla jo kuudelta, joten jos olo heikkenisi vielä yön aikana, niin olisi pitänyt vakavasti harkita koko lähtöä. Kaikki mahdolliset rohdot ja poppakonstit käyttöön ja aikaisin nukkumaan parasta toivoen.

Herätyskello soi ennen neljää. Kuume oli laskenut ja olo sen verran kohentunut että uskoin selviäväni lentopäivästä, joka päättyisi Wienin aikaan puoliltaöin. Ja silloin olisi vasta iltapäivä Losissa. Olo ei todellakaan ollut sellainen, että illalla rullattaan Maukan kanssa pitkin Vegasin Strippiä. Raahauduin ulos kun Maukka soitti odottavansa kadulla taksin kanssa.

Wienissä menin selvittämään itseäni Losiin. Air Berlinin virkailija meni puihin passini ja lentokohteeni nähdessään ja soitti pomonsa paikalle. Pomo oli sitä mieltä että minun vuonna 2005 myönnetyllä biotunnisteettomalla passilla ei saa matkustaa Jenkkeihin ilman viisumia. Seurasi pitkä episodi, jonka aikana kaikki opettelimme yhdessä USA:n maahantulolainsäädäntöä. Emme päässeet yhteisymmärrykseen lain tulkinnasta, vaikka asia oli mielestäni pässinlihaa: Jussi Jenkkeihin ja pulinat pois. Kuumeisena ja kärttyisenä meinasi jo reissuhuumori pettää kun pomo sanoi virne naamallaan, että "you are not going anywhere with this passport".

Lopulta pyysin virkailijoita selvittämään minut vain Dusseldorfiin asti, josta jatkolentoni lähtisi neljän tunnin vaihdon jälkeen. Tuumasin että uusien virkailijoiden kanssa juttu sujuisi paremmassa yhteisymmärryksessä. Tähän kompromissiin pomomies oli suostuvainen. Hän pääsi rettelöivästä suomalaisesta eikä joutunut myöntämään olleensa väärässä. Nyt odottelen Dusseldorfin kentällä lähtöselvityksen aukamista. Mikäli seuraava merkintä tapahtuu Kalifornian auringon alta, olin oikeassa passin suhteen. Jos olin väärässä, niin... noh, ei nyt mietitä sitä.