San Francisco – San Mateo 9.10.-11.10.

Olen taas avauskokoonpanossa. En tiedä mitä se oli, mutta hiton hyvä että se siirtyi muuanne minua riivaamasta. Sovitaan että siinä oli tämän vuoden sairastelut.

San Francisco jäi minun osalta varsin pintapuoliseksi tuttavuudeksi. Muutamia havaintoja tein kuitenkin vajaakuntoisenakin. Sain tahtoni läpi muutama ilta sitten ja menimme satamaan ikivanhaan italialaiseen kalaravintolaan syömään. Itävallan tytöt pitivät tarjoilijoita epäystävällisinä, mutta tosiasiassa kyseessä oli usean sukupolven ajan jalostunut muka-mafiapuheenparsi, johon kuuluu turistien keittoon sylkeminen yhtä oleellisesti kuin tryffeliöljy vihannespetiin miekkakalan alla. Mainio illallinen, kerta kaikkiaan.

San Francisco on varmasti upea kaupunki, mutta ylitsepursuavan ravintolatarjonnan ja sympaattisten mäkikatujen ohella minulle jäi mieleen kodittomat työntämässä varustekärryjään ja loppumaton pilvimatto Friscon lahden päällä. Saattaapi tosin olla että olin nämä pari päivää vähän auliimpi huomaamaan negatiivisia asioita kun tavallisesti. Nyt kohti etelää ajettassa näen taas valon.

Päiväsaikaan poistuin hotellista pääasiassa hakemaan kahvia ja muffinssia alakerran Starbucksista. Eilen vääntäydyin Central Parkiin lukemaan Sinuhen loppuun. Lounastavien fiksun näköisten ihmisten keskellä viettämäni aurinkoinen lukusessio oli minulle paras SF-hetki. Koska en osaa nyt kertoa sen enempää kaupungista, kerronkin pari asiaa Sinuhesta.

Waltari oli aikamoinen näkijä. Vakuutuin miehen profetioista kesällä kun luin Suuri illusioni -esikoisen. Erityisen pysäyttäviä olivat nuoruuden kuvaus sekä pohdinnat tulevasta toisesta maailmansodasta, Euroopan yhdistymisestä ja modernin ihmisen kirkosta vieraantumisesta. Sinuhessa hienoa oli lyhyet lakoniset lauseet joissa Waltari Sinuhen vanhan miehen suulla summaa ihmisen koko luonnon niin osuvasti ettei lukija voi väittää vastaan. Viisas mies, mutta vähän kyyninen minun makuuni. Eräs rakas ystävä mainitsi osuvasti että Waltari on varmasti saanut joskus nuorena pahasti siipeensä naiselta, sillä kirjoissa toistuu petollinen ja kaunis naishahmo, joka imee elämän ja onnen miehistä, jotka erehtyvät lankeamaan kauniisiin silmiin.

Juttelin kerran erään vanhemman naishenkilön kanssa, joka tiesi kertoa että Waltari sai egyptologiatietämyksensä avaruusolioilta, jotka vierailivat hänen luonaan. Se selittää kyllä paljon.

Jätin kirjan irkkupubin kirjahyllyyn muiden tiiliskivien seuraan. Kirjoitin sisäkanteen löytäjälle ohjeet toimittaa kirja ensimmäiselle vastaantulevalle suomalaiselle, sillä kyseessä on mestariteos ja se on tuova lukijalleen suurta iloa ja viisautta.

Istumme nyt San Mateossa Motel kutosen aulassa juomassa aamukahvia ja juonimassa päivän ohjelmaa. Ajoimme eilen Friscosta rannikkotietä illaksi tänne nukkumaan. Maukka sai matkajärjestelyistä vähän palautetta takapenkin triolta, sillä ajoimme kaikkein kauneimman tieosuuden pimeässä ja nälkäisinä sen sijaan että olisimme pysähtyneet ajoissa etsimään majapaikkaa. Etsintäpuuhissa opimme että paikallisilla on tapana ripustaa lauantaisin koristeellisia ”no vacancy” -kylttejä kadunvarsiin matkailijoita ilahduttamaan. Ryhmä alkoi jo vähän kiristellä illan edetessä, mutta kuten niin monesti ennenkin, retkue muuttui taas ilomieliseksi kun kaikki saivat kunnollisen illallisen eteensä. Minä söin parasta bbq-possua miesmuistiin.

Suunnitteluryhmä taisi nyt päätyä varaamaan majoituksen ensi yöksi Solvangista viinialueiden keskeltä. Se on se kylä, jossa on Hitching Post. Tytöt jäävät tutustumaan kylään ja minä ja Maukka pääsemme vihdoin diggailemaan viinejä - kahteen pekkaan, luojan kiitos. Huomenna ajamme Santa Barbaraan ja jos kelit suovat, niin ohjelmassa on rantsupäivä.

Kiitos muuten tosi paljon blogikommenteista ja muusta viestittelystä! Ne tuottavat suunnatonta iloa ja saavat minut tsemppaamaan vähän enemmän näihin raapustuksiin. Lupaankin taas jatkossa skarpata tekstien tasoa nyt kun olen taas täydessä vedossa. Kipeänä kynä ei ole niin kepeä.