Buelton - Santa Barbara 11.-13.10.

Onpas tolkuttoman hienoa olla taas pelikunnossa. Eilinen oli loistopäivä ja tällekin illalle on mainiot suunnitelmat.

Majoituimme eilen hyvissä ajoin Bueltoniin, pieneen läpikulkukylään Santa Barbaran pohjoispuolella. Kymmenen kilometrin säteellä tuulimyllymotellistamme sijaitsi Los Olivos ja Solvang, molemmat viinipitäjiä. Mihin tahansa ilmansuuntaan ajaessa törmäsi viinitiloihin ja maistelutupiin. Mutta mikä tärkeintä, Sidewaysista tuttu Hitching Post oli kävelymatkan päässä majapaikastamme. Olin varma että kyseessä on turistivirtojen houkittimeksi pystytetty täky, mutta kyllä se oli ehta HP.

Viinimaistelu Kaliforniassa on hyvin erilaista verrattuna Toscanan kotikutoiseen meininkiin. Morellino-alueilla saatoimme keskeyttää perheen lounaan ovelle koputtaessamme ja emäntä saattoi nukuttaa esikoista sylissään viinejä kaadellessaan. Täällä maksetaan kymmenen taalaa ja maistetaan viiden viinin setti samalla kun luetaan paperista että maistuuko merlotissa nahka vai manteli. Maisteluhuoneet ovat tupaten täynnä krääsää ja pihalla soittaa Viking Linen iltapäivätanssibändi. Tosi hauskaa puuhaa tämän on näinkin.

Kierroksen jälkeen haimme supermarketista erinomaiset eväät ja menimme piknikille motellihuoneeseen. Pienen pohjustuksen ja korttiringin jälkeen lähdimme katsastamaan oliko se oikeasti se Post. Paikka oli juuri sellainen kun leffassa kuvattiin. Ei edes Hollywood-rihkamaa seinillä tai ”As Seen On Sideways” -kylttiä ulkona. Täydellistä. Kävi ilmi että Hitching Post on ihan oikeasti perinteikäs ravinteli ja viinitalo, jonka on perustanut entinen alaskalainen kalastaja. Leffassa Paul Giamatti tilaa Highlinerin. Viehättävä tarjoilija selitti senkin salaisuuden, kun Maukka tilasi lasillisen. Alaskassa kaikkein suurimman saaliin kanssa palannut alus oli highliner, lajinsa paras. Nyt Highliner oli 2006 Pinot Noir. Minä tilasin Merlotin vaikuttaakseni satunnaiselta baaritiskillä notkujalta Sideways-turistin sijaan. Leffassahan päähenkilö ilmoittaa että hän lähtee kävelemään jos joku pöytäseurueesta tilaa Merlotia. Lähtiessä emme enää pysyneet roolissa, vaan luukutimme kameroillamme kuin japanilaiset ikään.

Kotimatkalla jäimme Maukan kanssa pahasti tytöistä jälkeen. Voi hitto. Kävi niin hassusti että emme löytäneetkään kotiin, vaan piipahdimme läheiseen urheilubaariin. Läiskimme pari tuntia bilistä ja ystävystyimme puolen baarin kanssa. Minä filosofoin vanhan hipin kanssa ja Maukka esitti A-materiaaliaan arizonalaiselle pariskunnalle, joka kieri lattialla naurukrampeissa. Kun baarimikko Vince laittoi paikkaa kiinni, me kehitimme uuden nerokkaan juonen: porealtaaseen! Yritimme hiipiä hakemaan varusteita huoneista, mutta jäimme itävaltalaisen vuoristopartion väijytykseen hotellikäytävällä. En saanut neuvotteluyhteyttä vastapuoleen, mutta ruumiinkielestä päättelin että uima-anomuksemme hylättiin. Maukka siirtyi neuvottelemaan antautumisehtoja ja minä menin nukkumaan.

Tänään ajoimme Santa Barbaraan. Teimme Maukan kanssa pienen tunnustelumatkan kylään ja bongasimme leffateatterin sekä italialaisen ravintelin, jota paikallinen pariskunta suositteli Firestonen viinitilalla. Hieno ilta tulossa.