Pulau Weh → 3.10.

Kyläneuvoston kokoukset alkoivat venyä Otson saavuttua kaksi päivää alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Kun Otso nousi pöydästä hakemaan illan kuudetta kierrosta, Iker nyökkäsi minulle pöydän yli ja sanoi ”he's on my team”.

Meillä on ollut tapana tehdä syksyisin kalareissu Tomin mökille. Tänä vuonna reissu jäi väliin, mutta paikkasimme tilannetta tekemällä vanhanaikaisen äijien kalareissun Otson, Ikerin, Jenkki-Leen ja Britti-Timin kanssa. Buukkasimme veneen, syötit ja tarvittavat eväät vakioravintelimme isännältä, joka värväsi kuskiksi tuttunsa naapurikylästä.

Ajoimme kuhareissusimulaattorimme kuunvalossa apajille ja aloimme nostella pilkkityylillä fisuja veneeseen. Kuskin tulkiksi lähtenyt muslimiystävämme auttoi siimojen selvittämisessä ja siinä sivussa kittasi paratiisipaikkansa Bintangeina kurkusta alas. Kotoa asti kantamani pieni kossupullokin sai kehuja raikkaudestaan.

Istuimme kuutisen tuntia pilkkimässä ja puhumassa mitä nyt miehet pilkillä puhuvat kunnes palasimme voitonriemuisina ravinteliin ämpäri täynnä erivärisiä kaloja. Pyysimme keittiömestareita valmistamaan seuraavaksi illaksi herkkuaterian. Mökkireissun jäljittely vietiin loppuun asti kun aterioinnin jälkeen ruodot siivottiin sivuun ja esiin kaivettiin pokerikortit. Kuvia seuraa kun pääsen kunnollisten yhteyksien ääreen.

Hyvä kalareissu, mutta toivottavasti ensi vuonna tulee taas kutsu Pirjonkivelle, sillä näissä paikkausreissuissa on aikamoinen organisoiminen.

Pulau Wehiltä ei ole juuri muuta jännittävää raportoitavaa. Näin tarinankerronnan kannalta tämä on melko tylsää elämää, mutta kokemisen ja olemisen kannalta saari on huikea paikka. Olen kehittynyt kelvolliseksi sukeltajaksi ja lokikirjaan on sitten viime raprotin ilmestynyt merkinnät parimetrisestä haista ja puolitoistametrisestä paholaisrauskusta. Hapenkulutukseni on yllätyksekseni parempi kuin monella sukelluksenopettajalla, mitä pidän palkintona sosiaalisen paineen vastustamisesta kriittisinä vuosina 95-99 Kartanon yläasteen ja Vekaranäjrven varuskunta-alueen tupakkapaikoilla.

Jatkamme huomenna Otson kanssa matkaa kohti Medania Pohjois-Sumatralla. Siellä tapaamme Mikon ja Marin ja teemme muutamia täsmähankintoja ylihuomenna alkavaa viidakkovaellusta varten. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, vietämme viisi päivää ja yötä viidakossa ja vuorilla. Vasta nyt edessä oleva tropiikkiseikkailu alkaa tuntua todelliselta. Tähän asti olen tiedostanut vain pintapuolisesti että menemme reippailemaan, mutta hetki sitten hoksasin että reissusta voi tulla aidosti haastava. Jos tuuri käy niin törmäämme ihan oikeisiin luonnonvaraisiin tiikereihin ja muihin satuolentoihin. Orankeja näemme kuulemma takuuvarmasti.

Jatkamme Otson kanssa viidakosta luultavasti Lake Toballe parisataa kilometriä etelään. Toba on 500m syvän kraaterijärven saareen noussut lunkkiuskeskittymä, jossa on hyvä lääkitä apinanpuremia. Mikäli kaikki menee aikataulun mukaan, niin olemme siellä noin viikon päästä. Suurin piirtein silloin voi odotella seuraavaa päiväkirjamerkintää.

Kalareissu vei hetkeksi ajatukset pohjoiseen. Saako lähettää terveisiä?

Terveisiä Elliksen situation roomiin: kun tulen kotia, niin sellainen perjantai-illan kimara euron skumppineen ja pitkine Trenta-illallisineen hyvällä ryhmällä olisi tosi kova juttu. Terveisiä IFK:lle: pitäkää tuo tahti yllä niin kauan että minäkin pääsen näkemään. Terveisiä Jäke-ryhmälle: vois keksiä jotain. Terveisiä Zen Sushiin: Tokion jälkeen vaatimustaso melko varmasti nousee.


Muonitsijaystävämme.


Vikan sukelluksen jälkeinen tyytyväisyys. Tuon snadin kummmun pitäisi sulaa viidakossa.


Mmm... erivärisiä palmuöljyssä paistettuja kaloja. Mmm...


Biitsi oli kelvollinen, mutta sitä tuli käytettyä ainoastaan esteettisenä elementtinä. Ei ehdi makoilla rannalla kun pinnan alla on parempi meininki.


Istructor Lesley tarkistaa loppukoettani. Nippa nappa läpi.


Kala maistui Otsollekin. Fisureissulta tuli muutama hyvä kuva, muttei minun kameralla. Lee ja Tim lupasivat lähettää fotot jossain välissä. Lisäilen sitten.


Seuratkaa tätä miestä. Hän tietää parhaat paikat.


Kohti uusia seikkailuja.