Toba 8.11.-11.11.

Hollantilaiset tulivat vuosia sitten, löysivät eriskummallisen kraaterijärven vuorilta, käänsivät asukkaat tavallaan kristityiksi, rakensivat satoja vuosia myöhemmin muutaman hotellin ja hylkäsivät paikan kun Sumatralla rähinöitiin liikaa. Seurauksena keskellä Sumatraa on nyt absurdi ja leppoisa lomasaari nimeltään Tuk Tuk (joka ei ole oikeasti saari) jossa ei ole juuri lomalaisia, mutta sen sijaan hyväntuulinen paikallisväestö, jota turistien puute ei tunnu haittaavan lainkaan. Itse asiassa mikään ei tunnu haittaavan.

Paikallinen kristinusko ei meidän kokemuksen mukaan ole kovin syvään juurtunut, mutta oleellinen ero muuhun Sumatraan on ettei Toban asukkaat ole muslimeja. Tai kuten majatalonpitäjämme Jojo kysyi Mikolta bissellä ollessamme ”do you believe in something or do you think with your own brain?”. Liberaali asenne tarkoittaa vapautuneempaa ilonpitoa, paljon laulua, naisten perään viheltelyä ja avointa veljeilyä esimerkiksi Suomesta saapuvien vieraiden kanssa. Suomalaisia onkin Madventuresin puffauksen jälkeen näkynyt Toballa suhteessa turismimäärään varsin paljon ja meillä on melkoisen hyvä maine saarella. Ensimmäistä kertaa reissuhistoriassani kävi niin että kerrottuani ravintolassa olevani suomalainen ja kuullessani vastauksena ”perkele, mitä kuuluu”, ei ensimmäinen reaktioni ollut vaihtaa paikkaa.

Kirjoitan tätä tekstiä Singaporesta käsin, jonne saavuin pari päivää sitten länsimaalaistumaan ja lataamaan sosiaalisia pattereitani pitkän kimppareissaamisen jälkeen. Singapore on niin hämmentävä, vaikuttava ja eksoottinen kaupunki, että Toban tunnelman uudelleen eläminen tätä raporttia varten on hieman työlästä. Taidan kertoa viidakkoraportin mallin mukaan tarinan sarjakuvan keinoin.

Otettiin Otson kanssa paikan kallein luukku. Tässä näkyy kämpän katto. Olen tähän asti välttänyt hintaraportointia, koska hinnat kiinnostavat lähinnä vain muita reissaajia, mutta nyt mainittakoon että koko tuon talon yhden päivän taksa oli kuusi euroa. Kahteen pekkaan sen raaski maksaa, vaikka tarjolla oli myös kahden euron huoneita.



Otso hankki Kuala Lumpurista välilaskullaan laatikon sikareja, jotka osoittautuivat useaan otteeseen suuriksi vetonauloiksi ja ihailun aiheiksi. Tässä tuprutellaan meidän terassilla.


Mä en tiedä mikä siinä on että minun täytyy aina saada kuva näistä kokonaisista kaloista kun ne tulevat pöytään. Mitä muuten olette mieltä, pitäisikö mun käydä parturissa?


Käytiin vähän ulkoilemassa paikallisten kanssa. Tämä sälli oli paikan kovin jätkä, sillä hän oli käynyt Suomessa vuonna 2003.

Meille tehtiin Otson kanssa klassinen bilistemppu. Pelasimme kimppapelejä paikallisia kurkoja vastaan. Aluksi voitimme bisset, mutta päädyimme lopulta maksamaan yösafkat koko seitsemän hengen seurueelle. Oikeasti kyse ei ollut kusetuksesta, vaan pelimme vain hajosi (niistä bisseistä johtuen) ratkaisevilla hetkillä. Tai paremminkin Otson peli, minä olin tasaisen huono koko illan.


Tuk Tukissa oli paljon suloisia ja kilttejä koiria. Koska tiedän että lukijakunnassa on paljon koiraihmisiä, en kerro miksi ne olivat kaikki korkeintaan kolme-neljävuotiaita.




Meidän parvekkeelta oli hyvä vesiyhteys. Kyllä tästä voi minun mielestä maksaa vähän lisähintaa.

Olisin jäänyt Toballe vielä päiväksi tai pariksi, mutta lentoyhteyslotossa ei ollut onnea. Näin ollen matkasin Mikon ja Marin kanssa lentokenttäkaupunkiin Medaniin, josta lensin Singaporeen ja Mikko ja Mari puolestaan parin vaihdon kautta Suomeen. Otso jäi vielä lepuuttamaan Toban suomalaiskommuunin kanssa sopivaksi katsomakseen ajaksi. Otsolla on kuun lopussa lennot Bangkokiin, jonne teimme uudet treffit joulukuun alkuun.

Indonesia oli hienoa aikaa. Kaikki neljä indovaihetta olivat omilla tavoillaan hienoja episodeja ja kaikki reissukaverit olivat ensiluokkaista sakkia. Ubud, Pulau Weh, Gurah, Toba, Megan, Iker, Mikko, Mari ja Otso. Mahtavia paikkoja, mahtavaa sakkia. Kiitos Mikko ja Mari loistavasta matkaseurasta ja tervetuloa blogikommuuniini!

Nyt jatkan Singaporen ihmettelyä. Toivottavasti osaan asetella sanat oikeaan järjestykseen seuraavassa raportissa, sillä tämän paikan merkillistä tunnelmaa olisi kiva välittää Suomeen. Eilen kävin pienellä tutustumiskierroksella ja näytin koko ajan niiltä tyypeiltä piilokameraohjelmissa ennen kun temppu paljastetaan.