Off I go

Lähtöön on kuusitoista tuntia. Aamulla on lento Tukholman kautta Roomaan. Sieltä otetaan Andyn ja Elliksen kanssa auto ja ajetaan risotolle mitä ilmeisemmin Orbetelloon parisataa kilometriä Roomasta luoteeseen. Ensi viikolla Antti palaa Suomeen maanantaina ja Ellis tiistaina. Minä jatkan reissaamista ainakin kolmen mantereen ja seitsemän maan kautta ensi vuoteen. Paluulippua ei ole. Tätä on kotva odoteltu.

Kirjoitan tähän blogiin aatoksia matkan varrelta aina kun keksin kerrottavaa ja olen verkkoyhteyksien ääressä. Linkin olen postannut facebookiin ja mailannut muutamalle ystävälle ja muulle lähipiirille. Suunnitelma on tarinoida ja fiilistellä matkan varrella tapahtuneesta ja paikoista joihin eksyn. Veikkaan että näitä tekstejä on hauska lukea sitten kiikkustuolissa vanhana ukkona.

Vuokralaiset muuttavat kämppään huomenna. Olen luvannut että pariskunta saa asua tässä ainakin tammikuuhun asti, mutta melko varmasti pidempäänkin. Olen asunut Mariankadulla käsittämättömät seitsemän vuotta, joten tuntuu todella hyvältä laittaa aamulla ovi perässäni kiinni pitkäksi aikaa.

Viimeinen viikko ennen reissua on ollut hektinen kaiken lähtösäätämisen kanssa, joten takki on nyt aika tyhjä. Ehdin seuraavan kerran kirjoittamaan luultavasti noin viikon päästä poikien lähdettyä kotimatkalle. Kirjoitan sitten vähän laveammalla pensselillä reissun etapeista ja silloin jo suoritetusta Toscanan erikoiskokeesta. Yritän lisäillä kuvia ja karttoja ja mitä kaikkea tälle sivulle reissun edetessä. Wait and see. Ensimmäisessä loisto-otoksessa alla näkyy reissuromppeet ennen rinkkaan sujahtamista. Näillä mennään. Ja kyllä, etualalla näkyy kossupullo. Se on tuliainen, itse en kaipaa tiukkoja viime lauantain tuplarapujuhlien jälkeen.

Lokakuun loppuun mennessä tie on vienyt Italian jälkeen ainakin Itävaltaan, Kaliforniaan ja Indonesiaan. Suunnitelma siitä eteenpäin on varsin väljä ja veikkaan että matkan alkuvaiheenkin ohjelma elää vielä aika lailla. Reissun idea ei ole nähdä mahdollisimman montaa paikkaa vaan hakeutua muutaman etapin kautta siihen yhteen täydelliseen jonne parkkeerata sopivaksi aikaa. Täydellisessä paikassa täytyy olla palmuja joiden väliin solmia riippumatto, hieno tähtitaivas ja... tjaa, siinä se taisi ollakin. Jos vielä ehtisin, niin taustoittaisin lähtöä ja fiiliksiä vähän tarkemmin, mutta vielä on pakkaamista, siivoamista, pyykinpesua ja futismatsi jäljellä, joten hyödynnän näin ensihätään erään tutun intiankävijän vinkkaamaa matkafiilisjumpstarttia (kiitokset vinkistä, Ahven).