Tokio 1.-2.12.

Tokio säästi parhaat puolensa viimeiseksi. Eilen ja tänään Tokiossa oli kaunis aurinkoinen ilma ja puiden lehdet olivat punaisia ja keltaisia ja vihreitä ja oransseja. Eilisen ohjelmassa oli kaupunkikierros Hanoin lennolla tapaamani Mikan kanssa. Oli aikamoinen onnenkantamoinen törmätä häneen, sillä paljon olisi jäänyt kokematta ilman paikallisopasta.

Kävelimme koko päivän ympäri kaupunkia ja Mika tarinoi asioista joita Lonely Planet ei osannut valaista. Sain paljon paremman käsityksen japanilaisesta mielenmaisemasta eilisen perusteella. Mika repeili asioille, joita halusin valokuvata ja jotka olivat mielestäni tavalla tai toisella mielenkiintoisia (kuten se että ravintoloissa koko henkilökunta kokkeja myöten kailottaa tervetuloa kun asiakas tulee sisään, katukissat ovat lihavia, liikennepoliisit ovat seitsemänkymppisiä, kodittomien majojen edessä on kukkia, aikuiset miehet pelaavat seikkailupelejä metrossa ja ihmiset nukkuvat odottaessaan liikennevalojen vaihtumista).

Suomalaisesta elämänmallista puhuttiin myös pitkät pätkät. Yksi kuvaava kysymys kuului: ”miten käytännössä suomalaisilla voi olla paljon ystäviä työn ulkopuolella?”. Duuni on Japanissa varsin määräävä osa elämää.

Mika oli varannut pöydän perinteisestä, mutta nuorien suosimasta ja pyörittämästä japanilaisesta ravintolasta. Voin kohtalaisella varmuudella sanoa että moni turisti ei ole paikkaan eksynyt. Ravintola sijaitsi hektisimmässä keskustassa, mutta sisäänkäyntiä ei ollut merkitty kadulle lainkaan ja reitti ovelle kulki vaatekaupan läpi ja rähjäisen sisäpihan poikki. Paikan interiööri oli sen sijaan ultratyylikäs, safkat herkullisia ja sali viimeistä penkkiä myöten täynnä. Hinnat olivat noin puolet halvempia kuin edellisissä paikoissa maksamani.

Safkan jälkeen käytiin Tokion huipulla katsomassa maisemia. Katon helikopterialustalta näki tokion 360-vinkkelistä ja baarissa pari kerrosta alaspäin soitti erinomainen jazzpumppu paikallisen Groove FM:n konsertissa. Hieno ilta.

Nyt istun kansainvälisessä turvasatamassani Starbucksissa ja valmistaudun siirtymään lentokentälle. Kalenterin perusteella olemme siirtyneet joulukuuhun, joten on taas hyvä aika vaihtaa lämpimämpään maahan. Huomenna on mitä suurimmalla todennäköisyydellä ohjelmassa lystikäs jälleennäkeminen tohtori Saarenheimon kanssa.





Mika the perfect local guide. Thanks once more!



Tämä oli käsittääkseni jonkin suuren kalan mätiä. Erittäin epäilyttävän näköistä, erittäin pehmeää ja lötköä suussa ja erittäin herkullista.