Bangkok 2.-6.12.

Bangkok on kaikkien aasianreissujen solmukohta. Jokainen pitkä matka kulkee kaupungin kautta, joten tänne on syntynyt kaikenkattava kirjo palveluja ja viihdykkeitä, joille matkaava kansa luo kysynnän. Tätä taustaa vasten on kiinnostava tutkailla mitä kaikkea on tarjolla.
Kaikentasoiset majoituspalvelut, ravintolat ja varustekaupat tyydyttävät perustarpeita, mutta niiden jälkeen konsepti käy mielenkiintoiseksi: mitä täytyy ajatella siitä että täällä on loputon tarjonta väärennettyä tavaraa leffoista Harvard-tutkintoihin, järjettömästi prostituoituja, mielikuvituksellisia öh... live-esityksiä ja hämmentävä ladyboy-skene? Pariisissa on vielä enemmän turisteja, mutta ei siellä tule ukotetuksi katsomaan eroottisia esityksiä kun vain haluaisi mennä kahville.

Yksi mielenkiintoinen piirre on se, että turisteista on tullut Bangkokissa valuuttaa. Tuktukit ja taksit eivät enää toimi perinteisellä palvelumallilla, vaan raha kiertaa siten, että kuski sopii turistin kanssa kyydin hyvin halvalla tai ilmaiseksi minne tahansa kunhan kyytiläinen suostuu käymään tietyn putiikin kautta. Joskus katsotaan koruja, joskus mittatilauspukuja. Liikkeiden yrittäjät maksavat nuppiluvun mukaan kuskeille bensalipukkeita tai riihikuivaa. Tällä tavalla liikkuva raha on houkuttelevampi tulonlähde kyyditsijöille kuin alle euron kyyditystaksat. Ekalla tuktukkyydillä kävi niin, että kun kuski oli kiikuttanut meidät sovittuun putiikkiin, hän vinkkasi paikalle taksin ja löi meille seteleitä kouraan jotta voimme ajaa mittarilla varsinaiseen päämääräämme. Vastaavankaltaisia selänraaputusdiilejä on kaupungissa loputon verkosto ja menisi varmasti kauan saada koko kuviosta jonkinlaista tolkkua.

Tänään on tahikkukunkun synttärit. Hyvä kuningas ja kaikkien thaimaalaisten suuri sankari on päälle kasikymppinen eikä pääse juhlistamaan merkkipäivää sillä intensiteetillä, jolla koko muu kansa tuntuu päivään panostavan. Pitäisi pukeutua pinkkiin. Kansallispäivän tunnelmaan voi liittyä sieltä Suomesta käsin Kuukausiliitteen ystävällisellä avustuksella: Thaimaan kansallislaulu in Finnish. ”Rauhaa rakastaa / vaan jos sota saa / oitis karkaamme kiinni vainoojiin...”

Bangkokissa odottelin ekan päivän Otsoa saapuvaksi Pattayalta. Tapasin hotellilla Tony-nimisen saksalaisen, joka osottautui kerrassaan loistavaksi sälliksi. Illalla lähdimme ulkoilemaan Otson, Tonyn ja lennolla tapaamani Colin-nimisen jenkin kanssa. Kävimme kaupungin katolla syömässä ja päädyimme pelaamaan bilistä hämyiseen rokkibaariin.

Tonyn kontaktien kautta sain itselleni ilmaisen tuktuk-kuskin koko Bangkok-visiitin ajaksi sekä kohtuuhintaiset lentojärjestelyt Koh Lantan saarelle huomiseksi ja Kathmanduun 16. päivä. Harmi että Tony lensi jo eilen Jakartaan duuniensa perässä, sillä tulimme vallan loistavasti juttuun. Toivottavasti näemme vielä joskus.

Huomenna matka jatkuu rauhallisimmalle saarelle, jonka keksin Thaimaan länsirannikolta. Länsirannikolta siksi, että sillä puolella on huimasti paremmat sukellusvedet. Tarkoitus on etsiä vihdoin ja viimein ne kaksi palmua ja löhötä siinä riippumatossa. Suurkaupunkikiintiöni on hetkeksi aikaa täpösen täynnä. Yritän erakoitua, lukea, juosta, rentoutua ja sukeltaa sen verran kun hyvältä tuntuu. Jos käy tsägä, niin näen valashain. Oikeastaan toivon etten törmää yhteenkään hyvään tyyppiin, jotta tulisi oikeasti oltua omissa oloissa.

Puolentoista viikon päästä täytyy palata päiväksi Bangkokiin ja tehdä erinäisiä varustejärjestelyjä ennen Kathmandun lentoa. Hanoissa tapaamani Dominik kävi kuukausi sitten Nepalissa ja jätti sieltä lähdettyään trekkausvarusteensa ja lämpimät vaatteensa Bangkokiin ystävänsä luokse. Sovimme, että haen kamat, lainaan niitä omalla vaelluksellani ja palautan nyssäkän kotimatkallani. En ole vielä selvittänyt minne menen Nepalissa, mutta olen kuullut niin monta hyvää tarinaa maasta ja vaelluksista, että päätin mennä itse katsomaan maisemat kun kerran varustepuoli hoitui näin loistavasti.


Normimeininkiä. Tämä kuvaa kaupungin viboja paremmin kuin temppelifotot.

Tony, one of the good guys.